Mies nukkuu pojan kanssa ja mä mietin et miten jaksan hymyillä tän päivän loppuun.. en ehkä jaksakkaan. Harkitsen viinipullon ja muutaman siiderin hakemista Alkosta jotta selviän loppuillasta, toivottavasti torkahdan sohvalle niinkuin viime lauantaina. EN mä ole alkoholisti, en, mutta en jaksa tätä teennäisyyttä pitkään ilman mitään. Ja onhan mies kuitenkin selvinpäin jos mä otakin hiukan.

Sain siivotttua kämpän ja tiskitkin on jo koneessa. Tupakkaa tekee mieli, mut ulkona on kylmä. Mä lupasin vuosia sitten itelleni etten koskaan suostu tähän enää, tällaiseen suhteeseen jossa voin huonosti. Ja tässä sitätaas ollaan, mut nyt on tuo pikkuinen poika mukana... Haluisin olla reippaampi ja jaksaa enemmän. Vatsamakkarat ällöttää vyötäröllä ja itseinho kasvaa syödessä.

Miten sitä vois vaan käpertyy peiton alle sikiöasentoon ja vaan olla...

Taas on syksy....