Tänäään olin pojan kanssa silakkamarkkinoilla. Syötiin lettuja ja kalaa, nam! Musta tuntuu että elämä hymyilee pitkään aikan myös minulle. Kaikki tuntuu helpommalta... miehen kanssa on vaihdettu riitely seksiin ja menee paremmin kun aikoihin. Musta tuntuu että alan olemaan pikkuhiljaa se ihminen joksi itseni tunnen. Sisälläni on rauha. Jotenkin vaan tuntuu että elämä alkaa taas sujumaan...

Kiva näinkin välillä. Hassua kun yleensä syksy tuo syysmasennusta, mutta nyt kaikki näyttääkin valoisammalta kuin koko kesänä! Tykkään olla taas minä.

Pitkästä aika ihana päivä. Olin kaverin kanssa kirpputorilla myymässä vaatteita ja sain ihan kivasti rahaa. Rahat haluaisin käyttää poikani talvihaalarin ostoon, tai ostaa itselle jotain kivaa, mutta ne menee miehen pojalle, synttärirahaksi.

Miehen kanssa menee ihan kivasti vaihteeksi. Tosin en saanut lainkaan siivousapua, mutta kun itse tekee niin ei tarvitse valittaa... käytiin saunassa ja tunnelma on ihan mukava. Kaikki tuntuu ihan menevän hyvin.. pitkästä aikaa...

Ehkäpä tämä tästä...

Siinä se huusi mulle keittiön päydän ääressä että paskaa ruokaa, perunat raakoja ja liha ylikypsää... poika söi syöttötuolissa kuitenkin hyvällä halulla vaikka mies nousi pöydästä ja heitti kaiken roskiin. Sitten se huusi nyrkki pystyssä että rahat pöytään tai vedän sua turpaan. Koitan jatkaa syömistä niinkuin ei mitään.. itku tulee silti väkisinkin.

Annoin rahat ja pyysin miestä poistumaan, lähtisit jonnekkin. Humalassa kun oli, oli ollut poikien kanssa kaljalla jo kesken työpäivän. Mies ei lähdekkään... makaa sohvalla, sammuu. Pyydän siirtymään makuuhuoneeseen.

Ikkunalaudalla on pojan tekemä synttärikortti, on miehen syntymäpäivä. Annan sen sitten huomenna.

Käytiin leikkimässä pihalla pojan kanssa, tultiin sisään ja mies oli herännyt. Vaati saada synttärihalia ja pyysi etten kiukuttelisi koko iltaa. Sanoin olevani kiukuttelematta mutta halia on turha pyytää. Sai herneen nenään siitäkin, tottakai.

Voi kun vois kadota johonkin, johonkin kauas... jossain jossa vois itkeä ja sen jälkeen jatkaa tätä elämää rauhassa. Pojan kanssa.

Mies nukkuu pojan kanssa ja mä mietin et miten jaksan hymyillä tän päivän loppuun.. en ehkä jaksakkaan. Harkitsen viinipullon ja muutaman siiderin hakemista Alkosta jotta selviän loppuillasta, toivottavasti torkahdan sohvalle niinkuin viime lauantaina. EN mä ole alkoholisti, en, mutta en jaksa tätä teennäisyyttä pitkään ilman mitään. Ja onhan mies kuitenkin selvinpäin jos mä otakin hiukan.

Sain siivotttua kämpän ja tiskitkin on jo koneessa. Tupakkaa tekee mieli, mut ulkona on kylmä. Mä lupasin vuosia sitten itelleni etten koskaan suostu tähän enää, tällaiseen suhteeseen jossa voin huonosti. Ja tässä sitätaas ollaan, mut nyt on tuo pikkuinen poika mukana... Haluisin olla reippaampi ja jaksaa enemmän. Vatsamakkarat ällöttää vyötäröllä ja itseinho kasvaa syödessä.

Miten sitä vois vaan käpertyy peiton alle sikiöasentoon ja vaan olla...

Taas on syksy....